suru

Tuli suru puseroon kun suljin perässäni työpaikan kesämökkien ovet viimeistä kertaa niissä siivottuani. Eikä se ollut viimeinen kerta vain minulle, vaan kukaan ei tule asumaan noissa mökeissä ennen toukokuuta. Moneen pitkään kuukauteen ei koko tässä majatalossa tule olemaan mitään elämää, rakennukset odottavat tuulen keskellä vuorien kupeessa seuraavaa kesää; sitä kun ne taas täyttyvät naurusta ja iloisesta puheesta, matkailijoista ja välillä koomailevista työntekijöistä; sitä kun ruoho taas vihertää ja sade onkin lämmintä vaikka celsiukset eivät nousekaan yli viidentoista asteen kuin niinä harvoina aurinkoisina päivinä. Viikon päästä täällä ei ole enää ketään.

Voisinpa minä jäädä.

// Feeling sad. My summer workplace will be closed soon until May, the thought about empty buildings here in the middle of nowhere is awful. I'd love to stay, but I have to leave in the next weekend. Many of us has left already.

PS. Resepti etukäteisikävän helpotukseen: mukillinen kuumaa kaakaota & Manboyn musiikkia tai Remember Me.

aikuisasiaa, eller?

part 1
Harita valaisi minua että nyt kun olen 22 ja aikuinen, en saa enää röhnöttää nojatuolissa vaan pitää istua selkä suorana. En saa syödä herkkuja joka päivä enkä vastata "en tiedä". Ja pitää kantaa vastuu kaikesta. En kuitenkaan tiedä pitäisikö näitä asioita ihan oikeasti uskoa (not), kun nämä "adult rules" tulivat tämän tehneen henkilön suusta.

Kuitenkin olen jo sen verran aikuinen että tänään ei ole edes tehnyt mieli istua koneella koko päivää, olen syönyt loppuun vasta toisen niistä kahdesta synttärilahjakarkkipussillisesta, olen lähettänyt sähköpostia te-toimistoon ja käynyt enemmän tai vähemmän syvälliset keskustelut niin Anjan kuin Haritankin kanssa. (Erityisesti Haritan, joka kaatoi yrteistä itse tekemänsä teensä sängylleni, sanoi kertovansa pomolle että olen yökastelija ja melkein tukehdutti minut tahranpoistoaineen hajuun. Well..)

Kaiken huippu on kuitenkin se, että luin suurella mielenkiinnolla läpi Taloussanomien artikkelin, ja se on minusta mielenkiintoinen! Toteamus "– Kun on koettu vauraus ja nähty, että se ei anna ihmisille hyvinvointia, sen jälkeen on helppo ruveta nuukuutta ja niukkuutta korostamaan. Mutta Kiina ei voi automaattisesti siirtyä niukkuuskulttuuriin, vaan heidän pitää ensin kokea autot ja pesukoneet ja muut." on minusta hieno. Tekisi mieli tutkia tekstiä syvällisesti kuin äidinkielen tunneilla ihanassa Norssissamme, analysoida ja viilata pilkkua. Ja kirjoittaa tuosta mielipidekirjoitus.

Oikeastaan minusta on aika surullista että tuossa artikkelissa luetellut "statussymbolit" ovat jotain in-ihmisille tavoiteltavaa, ihmeellistä, upeaa. Eikö esimerkiksi hyvän yleissivistyksen ja hyvän vanhemmuuden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä ja arkipäivää, ei statussymboleita joita tavoitellaan kilpaa? Ja olenko minä nyt pinnallinen ja statushakuinen kun haluan "rakentaa omaisuuteni itse", osata kieliä ja kyetä tekemään itse omaan tyyliini sopivia vaatteita? Ja omistaa söpön pikku siirtolapuutarhamökin.

part 2
Voi apua miten kaipaankaan lukioaikaa, erityisesti niitä äidinkielen tunteja. Omia minipränttisiä tuhrauksia analysoitavien artikkelien marginaaleihin, opettajan punakynämerkintöjä, paksua tiiliskivikirjaa pullollaan tietoa kirjallisuudesta ja kieliopista, kun ei ihan inspannut tehtävän palautusta edeltävänä iltanakaan ja heräsin aamulla viideltä ehtiäkseni kirjoittaa kymmenensivuisen analyysin ennen kahdeksalta alkanutta tuntia, kun rannetta pakotti kaiken kirjoittamisen jäljiltä, Marimekon keltaista Unikko-kantista vihkoa joka oli yhtä muste- ja lyijykynäsuherrusten sekamelskaa..

part 1x2
Mutta kuten Harita myös sanoi, ei aikuisten kuulu muistella menneitä. Tänään olenkin katsonut innokkaasti eteenpäin ja tehnyt asioiden eteen jotain, en tuntenut täyttä vastenmielisyyttä kun tutkin Kelan ja te-toimiston sivuja ja bloglovinin avaaminen tuntui lähinnä tuskalliselta ja rasittavalta, asialta joka pitää tehdä vaikkei huvittaisi. Olen todennut että kavereiden kanssa juttelu ja nauru on tuhat kertaa mukavempaa kuin blogien selaaminen läpi kuin se olisi ammattirasite - nyt en enää olekaan kaunainen siitä ettei Stella tai kukaan muukaan päivitä joka tunti, koska tiedän millaista on kun on todellisia, kiinnostavia, välittäviä ystäviä joiden kanssa voi pitää hauskaakin eikä vain yrittää puhua asioista joista ei mitään itse ymmärrä. Sitä en muuten kaipaa lukiosta.

part ps
Ihana aikuisuus! (hah, ihan kuin niillä numeroilla olisi mitään merkitystä. Mutta laitetaan nyt kaikki tämänpäiväinen erikoisuus eilisten synttäreiden piikkiin. Vaikka Marionan tekemä sangria odottaakin edelleen juojaansa jääkaapissa. Siinä jättimäisessä ex-pesuainetonkassa.)

Tunne

Katselen lentokoneen nousua

ja nieleskelen

kyyneliä.

rusahdukset - teippiä anyone?

Kuvani häilyy polttavan teen höyryävällä pinnalla. Painan etuhampaat mukin kovaa, paksua reunaa vasten ja annan niin tuttujen mutta niin kaukaisten saksalaisten r-kirjainten rusahdella korviini. Sylissäni makaa kirja jossa tunnelma on haikea, jotain unenomaista ja kaunista jota kuitenkin tahdon nyt paeta. Nyt kun sormet tippuvat näppäimistölle raskaiden sadepisaroiden tavoin. Kun mieleni on jälleen yhtä mylläkkää ja epävarmuutta ja ristiriitaisuuksia --.

Joulunodotusta

Aloin jo odottaa joulua, jossa on parasta..
.. takasta tulviva lämpö pakkasen toivottavasti paukkuessa ulkona
.. pipareiden ja muiden leivosten tuoksu
.. kuusen hento tuoksu ja loistavat koristeet
.. suklaakonvehtien suussasulava maku
.. aikainen pimeys iltaisin
.. ympäri taloa ripotellut perinteiset ja kultaisina kimaltavat koristeet
.

Erityisesti odotan sitä noin 2,5 viikkoa kestävää lomaa, jonka aikana aion..
.. nauttia lumesta ja / tai pakkasesta jos mahdollista ♥
.. leipoa pipareita ja tähtitorttuja ja karjalanpiirakoita.. ♥
.. ja syödä niitä! ♥
.. juoda glögiä töllöttäessäni telkkaria viltin alla ♥
.. löhötä sohvalla ja sängyllä ja lukea lehden ja kirjan toisensa perään ♥
.. nukkua pitkään jos jaksan ja nousta huoneen kylmyyteen vasta kun huvittaa ♥
.. syödä jouluruokia niin että vatsa ratkeaa ♥
.. ulkoilla Pyryn kanssa ja nauraa sen häsläykselle ♥
+
.. toivottavasti repiä tapetit huoneeni seinistä ja maalata ne valkoisiksi ^______^

Tuleehan Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu tänä vuonna, tuleehan?!

Kuhinaa yksinäisessä yössäni

Koneella soi että asfaltti polttaa, tuoksuu pyykinpesuaineelle ja juuri kaadettu tee höyryää. Nyt ikkunasta loistaa Penny Marktin valot, äsken pääskyset harjoittelivat kiljahdellen lentoaan kerrostalon kattojen yllä laskevan auringon punaa vasten. Vuosi on pakattu laatikoihin ja vasta nyt tajuan asuneeni mielettömässä suurkaupungissa. Joskus tulen tänne takaisin ja osaan silloin saksaa paremmin!

Berliini on hymyileviä ihmisiä, ruohoa ja puita, vierekkäin sodan runnoma ja karamellitalo, sekaisin kielet ja kulttuurit; tyylikkäitä, persoonallisia vaatteita, puistojen rauhaa ja katujen vilinää, autojen tööttäilyjä ja ryntäileviä pyöräilijöitä, epätasaisia katujen pintoja joita tallaavat miljoonat jalkaparit päivässä; taloja silmän kantamattomiin, kun seisoo tv-tornin huipulla, on kuin katselisi kaunista, värikästä muurahaispesää. Ollapa lintu lentämässä näiden kattojen yllä! Ehkä vielä jonain päivänä.. Haaveissa ja muistoissa koko ajan.

Kun maailma juoksee ohi ja sinä jäät jälkeen.