suru

Tuli suru puseroon kun suljin perässäni työpaikan kesämökkien ovet viimeistä kertaa niissä siivottuani. Eikä se ollut viimeinen kerta vain minulle, vaan kukaan ei tule asumaan noissa mökeissä ennen toukokuuta. Moneen pitkään kuukauteen ei koko tässä majatalossa tule olemaan mitään elämää, rakennukset odottavat tuulen keskellä vuorien kupeessa seuraavaa kesää; sitä kun ne taas täyttyvät naurusta ja iloisesta puheesta, matkailijoista ja välillä koomailevista työntekijöistä; sitä kun ruoho taas vihertää ja sade onkin lämmintä vaikka celsiukset eivät nousekaan yli viidentoista asteen kuin niinä harvoina aurinkoisina päivinä. Viikon päästä täällä ei ole enää ketään.

Voisinpa minä jäädä.

// Feeling sad. My summer workplace will be closed soon until May, the thought about empty buildings here in the middle of nowhere is awful. I'd love to stay, but I have to leave in the next weekend. Many of us has left already.

PS. Resepti etukäteisikävän helpotukseen: mukillinen kuumaa kaakaota & Manboyn musiikkia tai Remember Me.