Showing posts with label neonvärisyys. Show all posts
Showing posts with label neonvärisyys. Show all posts

Monday, December 5, 2011

tänään

Lämpötila nolla astetta, ostin ruman mp3-soittimen ominaisuuksien enkä ulkonäön takia, asian A tajuaminen johti asian B tajuamiseen.

A = ainoat hyvät muistot joita mulla on lapsuudesta on tallilta
B = olen mennyt jo pitkään väärään suuntaan. tms.

Monday, September 5, 2011

ampiaispesä aivoissa

Mun selaimen välilehtipalkki on aina täynnä vähintään koko näytön leveydeltä, tällä kertaa sitä pääsee taas kelailemaankin. Tai siis joutuu.

Syytän tästä erinäisiä blogeja, paria foorumia, Muumien katseluani fin-tv.comista, neulomisohjeita, työpaikkailmoitusta, yritystä jolta pitäisi varata jäätikkökävely ensi viikolle, islantilaista kenkäputiikkia, henkilöä joka tilasi multa ulkoasun koiransa sivuille (okei, tätä ei syytetä, kivaahan se on) ja Marimekkoa jonka syksyn mallistossa on monta i-ha-naa juttua.

Ja jo näistäkin huomannee että mun päässä pörrää ja pölisee noin kuusi miljoonaa asiaa taas yhtä aikaa enkä saa mitään ikinä valmiiksi. Voisin yrittää vaihteeksi keskittyä kunnollisten blogien lukemiseen, kunnolliseen bloggaamiseen (eli?), kirjojen lukemiseen, neulomiseen ja valokuvaukseen. Rentoutumiseen torstaista lähtien. Syksyjuttuja jee!

Wednesday, July 27, 2011

the need of projects!

I need projects. Or a project. Reading, drawing, learning, knitting. Whatever. Something to really concentrate on! Watching Gossip Girl doesn't count. Or?

Ideas?

Sunday, July 24, 2011

aikuisasiaa, eller?

part 1
Harita valaisi minua että nyt kun olen 22 ja aikuinen, en saa enää röhnöttää nojatuolissa vaan pitää istua selkä suorana. En saa syödä herkkuja joka päivä enkä vastata "en tiedä". Ja pitää kantaa vastuu kaikesta. En kuitenkaan tiedä pitäisikö näitä asioita ihan oikeasti uskoa (not), kun nämä "adult rules" tulivat tämän tehneen henkilön suusta.

Kuitenkin olen jo sen verran aikuinen että tänään ei ole edes tehnyt mieli istua koneella koko päivää, olen syönyt loppuun vasta toisen niistä kahdesta synttärilahjakarkkipussillisesta, olen lähettänyt sähköpostia te-toimistoon ja käynyt enemmän tai vähemmän syvälliset keskustelut niin Anjan kuin Haritankin kanssa. (Erityisesti Haritan, joka kaatoi yrteistä itse tekemänsä teensä sängylleni, sanoi kertovansa pomolle että olen yökastelija ja melkein tukehdutti minut tahranpoistoaineen hajuun. Well..)

Kaiken huippu on kuitenkin se, että luin suurella mielenkiinnolla läpi Taloussanomien artikkelin, ja se on minusta mielenkiintoinen! Toteamus "– Kun on koettu vauraus ja nähty, että se ei anna ihmisille hyvinvointia, sen jälkeen on helppo ruveta nuukuutta ja niukkuutta korostamaan. Mutta Kiina ei voi automaattisesti siirtyä niukkuuskulttuuriin, vaan heidän pitää ensin kokea autot ja pesukoneet ja muut." on minusta hieno. Tekisi mieli tutkia tekstiä syvällisesti kuin äidinkielen tunneilla ihanassa Norssissamme, analysoida ja viilata pilkkua. Ja kirjoittaa tuosta mielipidekirjoitus.

Oikeastaan minusta on aika surullista että tuossa artikkelissa luetellut "statussymbolit" ovat jotain in-ihmisille tavoiteltavaa, ihmeellistä, upeaa. Eikö esimerkiksi hyvän yleissivistyksen ja hyvän vanhemmuuden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä ja arkipäivää, ei statussymboleita joita tavoitellaan kilpaa? Ja olenko minä nyt pinnallinen ja statushakuinen kun haluan "rakentaa omaisuuteni itse", osata kieliä ja kyetä tekemään itse omaan tyyliini sopivia vaatteita? Ja omistaa söpön pikku siirtolapuutarhamökin.

part 2
Voi apua miten kaipaankaan lukioaikaa, erityisesti niitä äidinkielen tunteja. Omia minipränttisiä tuhrauksia analysoitavien artikkelien marginaaleihin, opettajan punakynämerkintöjä, paksua tiiliskivikirjaa pullollaan tietoa kirjallisuudesta ja kieliopista, kun ei ihan inspannut tehtävän palautusta edeltävänä iltanakaan ja heräsin aamulla viideltä ehtiäkseni kirjoittaa kymmenensivuisen analyysin ennen kahdeksalta alkanutta tuntia, kun rannetta pakotti kaiken kirjoittamisen jäljiltä, Marimekon keltaista Unikko-kantista vihkoa joka oli yhtä muste- ja lyijykynäsuherrusten sekamelskaa..

part 1x2
Mutta kuten Harita myös sanoi, ei aikuisten kuulu muistella menneitä. Tänään olenkin katsonut innokkaasti eteenpäin ja tehnyt asioiden eteen jotain, en tuntenut täyttä vastenmielisyyttä kun tutkin Kelan ja te-toimiston sivuja ja bloglovinin avaaminen tuntui lähinnä tuskalliselta ja rasittavalta, asialta joka pitää tehdä vaikkei huvittaisi. Olen todennut että kavereiden kanssa juttelu ja nauru on tuhat kertaa mukavempaa kuin blogien selaaminen läpi kuin se olisi ammattirasite - nyt en enää olekaan kaunainen siitä ettei Stella tai kukaan muukaan päivitä joka tunti, koska tiedän millaista on kun on todellisia, kiinnostavia, välittäviä ystäviä joiden kanssa voi pitää hauskaakin eikä vain yrittää puhua asioista joista ei mitään itse ymmärrä. Sitä en muuten kaipaa lukiosta.

part ps
Ihana aikuisuus! (hah, ihan kuin niillä numeroilla olisi mitään merkitystä. Mutta laitetaan nyt kaikki tämänpäiväinen erikoisuus eilisten synttäreiden piikkiin. Vaikka Marionan tekemä sangria odottaakin edelleen juojaansa jääkaapissa. Siinä jättimäisessä ex-pesuainetonkassa.)

Friday, July 22, 2011

whatIwant

Nyt haluaisin

suihkuttaa huoneen täyteen hajuvettä,
vetää jalkaan korkeat korot,
selailla sanomalehteä aamiaispöydässä,
juoda pikakahvia New Yorkissa ja
hengailla hotellin uima-altaalla jossain lämpimässä.

Unelmoin ja haaveilen vaan ja toivon että kohta tajuan -
tuon kaikenhan voi toteuttaa. Puolentoista kuukauden päästä. Pian.

Monday, July 18, 2011

vaateinspiraatio änyytee nyt

(korot & laukku Zara, muut kuvat Polyvoren kautta)

Sunday, July 3, 2011

I want to travel & stay..













(photos from we♥it)

.. though Iceland is a dream come true and I love it here!

But I keep on dreaming...

Monday, May 23, 2011

Alexandra Stan - Mr. Saxobeat



I love the beat, hate the lyrics ^^

Sunday, May 15, 2011

OMG Finland!

Ihanaihanaihana tuntea jännitystä ja iloa ja nauraa ihan spontaanisti ja huutaa "jee" kun Suomi tekee maalin ja tekee toisen ja tekee kolmannen ja neljännen ja viidennen ja kuudennenkin!!!



(ice hockey, world championships, you know?!)

Saturday, November 20, 2010

real related

I don't need real relationships, those in books and TV are happier.


Wednesday, September 1, 2010

September's first post!

Yay, it's september, one of the best months in Finland :)

I don't have any school today (or I should really work with a couple of projects but hey, who does some school stuff when there is so much more to do, like reading blogs and surfing on the internetshops though you don't have any money?) so I choosed clothes which are comfy and simple. Like this:




Wednesday, August 25, 2010

Today




Inspired by modern art, undergrounds and lace. Wanting the thunder to come back!




Saturday, July 17, 2010

What a cutie!

Old, I know, but still !

Ikävä

Ikävä..

..Berliinin hippivehreyteen..
..Tukholman pikkukujille..
..Barcelonan aurinkoon..
..Kyproksen viileisiin öihin.




Kuka pelastaisi mut?

Sunday, July 11, 2010

Boheemia taiteilijaelämää

kuluneet kynsilakat
palaneet olkapäät
mansikoiden poimintaa jääkaapista
vihreää teetä liian isosta mukista
hurisevan koneen äärellä
lintujen laulua kuunnellessa

Friday, April 30, 2010

satsumat
kanit & kaninäyttelyt
vihreä tee
fyysinen rasitus
paksut kirjat
suomalainen pop ja rock
sumuinen maisema

+

"If you run make sure you're running towards something. Never away."

Monday, December 28, 2009

Haluaisin vain..

..

napsia mandariinin palasia ja
kuunnella vedenkeittimen sihinää
vaaleanpunaisessa hupparissa
hiukset enkelikiharoilla
stressaamatta mistään.

Tyhjästä.
Virtuaalijutuista.

Saturday, December 26, 2009

Muuten..

.. ensi kesänä olisi ihana käyttää pelkkiä vanhoja läpsyjäni, keltaisia kumisaappaita ja tallustella lenkillä paljain jaloin, istua laiturilla topissa ja shortseissa joissa jalat eivät näyttäisi puolikkailta ryhävalailta ja antaa auringon raidoittaa sitten toivottavasti taas oranssit hiukset.

Ah, kesäunelmia TAAS! Voisi kuvitella etten pidä muista vuodenajoista. Mutta oikeasti rakastanrakastanrakastan pakkasta kun puut poksuu ja lumi narskuu ja pakkasukko nipistelee posket punaisiksi, kun hengitys höyryää ja kirkkaat tähdet loistaa tummansinisellä satiinitaivaalla. Ja kun pyryttää ja voi katsella sitä tuiskuavaa lunta takan lämmössä kaakaota hörppien ♥

Ja rrrrakastan myös kun kirjavat lehdet lentelee ja pyörteilee ja kuura peittää maan ♥

(Mutta kevään muistan usein vain ankeana, tosin silloin aurinko on täydellisin ikinä!)

Sunday, September 27, 2009

Solmu ei auennut

Kävin lenkillä koiramme kanssa, kun yhtäkkiä, aivan yllättäen kesken realististen laihdutustavoitteiden mietintääni päähäni pälkähti ajatus että liian monet välittävät minusta, enkä ole sen kaiken välittämisen arvoinen. En niiden pitkästä aikaa annettujen halausten tai huolestuneiden katseiden arvoinen - katseiden, joiden pelossa en uskalla katsoa ihmisiä silmiin.

Vai toisaalta, ovatko ne katseet sittenkin jotain aivan muuta? Sääliä ja moitetta siitä etten ole toteuttanut muiden, pääasiassa vanhempieni, toiveita? Pettymystä siksi että en perinytkään äiti hyvää ihoa vaan isän aknearpien runnelemat kasvot, pettymystä siitä etteivät vanhempani koskaan päässeet taputtamaan wanhojentansseihin joissa minä olisin ollut, pettymystä siitä etten tehnytkään vastuullista päätöstä jäädä lähimmän kaupungin yliopistoon kuten niin monet ikäiseni tekivät, pettymystä siitä että vatsamakkarat vyöryvät housunkauluksen yli toisin kuin veljelläni, pettymystä siitä etten pidä yhteyttä ystäviini niin kuin vanhempieni mielestä kuuluisi. Pettymystä siitä etten tule toimeen isäni kanssa.

Yleensä en ajattele mitä muut minulta odottavat. Mutta viime aikoina olen saanut liikaa huomautuksia siitä millainen minun pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä.

veli: "Aattelitko hakea sinne valokuvauslinjalle?" Kieltävä vastaus, jota kommentoidaan tuhahduksella.
äiti: "Sun pitäisi kyllä sanoa sille terkkarille sitten tarkastuksessa että lähettää sut ihotautilääkärin vastaanotolle." Myöntävä vastaus, päässä kuitenkin kiljuntaa että ihan kuin en olisi meinannutkin, pitääkö siitä vielä muistuttaa.
omaopettaja: "Sun kannattaisi kyllä varmaan suorittaa se ensimmäinen harjoittelu täällä ja sitten miettiä että vieläkö haluat ulkomaille." Aha. Selvästi kuvittelet etten selviäisi kahdesta vaivaisesta kuukaudesta toisessa maassa ilman tuttuja ihmisiä.
äiti: "Hei laitahan nyt sitä viestiä sille Marilla että monelta oot menossa sinne, kyllä me kyyditään ihan mihin aikaan vaan." Öö, ehkä osaan sopia omat kyläilyni ihan itse, eikä niitä tarvitse mulle suorastaan tyrkyttää, osaan kyllä pitää huolta kaveruussuhteistani siinä määrin kuin haluan..
isä: "Phöh." No anteeksi kovasti että käyn jääkaapilla juuri silloin kun sattuu olemaan nälkä enkä kituuttele iltakuudesta aamupalaan asti nälissäni siinä uskossa että iltasyönti lihottaa.

Olen jo pitkään elänyt ja haluan edelleen elää sillä periaatteella etten toteuta muiden vaan omia unelmiani, nyt ulkopuolinen paine vain tuntuu niin kovalta. Niin kovalta että sisälle sattuu.

Kun en enää lenkillä saanut henkeä kurkkuni kuristukselta, kun juuri ja juuri jaksoin pitää kiinni kiskovan koiran talutushihnasta, kun en enää nähnyt polkua selvästi, istuin kivelle ja annoin kyynelten tulla. En jaksanut enää pidätellä niitä, en ollut nyt siihen tarpeeksi voimakas. Yleensä pystyn kyllä lopettamaan kovankin itkun kun vain päätän että turha itkeä, tai että ei nyt voi itkeä kun silmät turpoaa enkä itkettyneen näköisenä kehtaa törmätä kehenkään.

Mutta nyt kyyneleet vain tulivat, ikävät ajatukset ja muistot pyörivät päässä kuin vinhassa karusellissa, ja silitin koiran karkeaa niskaa ja sanoin että "kyllä se siitä".