the 2012

There's a world out there and I wanna be in it
I got a life and I'm gonna live it
Don't tell me the sky's the limit
There's footprints on the moon
I wanna do my walkin' down the road less traveled
Sew my dreams where they won't unravel
If you play it safe you won't get nowhere
I can't stay in here when there's a world out there

Brandt Paul: There's A World Out There

Wild hearts can't be broken.

(+ Quoteland)

wishlist

On my wishlist:

La Terre print

Antti Asplund - Cross Necklace

Kevyt kuin ilmapallo: unelmat

Haluaisin olla hifistelijävalokuvaaja,
luuhailla taidemuseoissa.
Luova varpusten siivillä liitelijä,
( kirjoittaisi päivät pitkät ikkunalaudalla )
päivänkakkarapellossa,
kynnet mintunvihreinä ja violetteina.

Haluan Lähi-Itään rauhanturvaajaksi
ja Kiinaan vaihto-oppilaaksi,
Afrikkaan vapaaehtoiseksi
ja Etelä-Amerikkaan tutkimaan sademetsiä,
Australiaan sukeltelemaan.

Jospa vaihteeksi
yrittäisin tehdä jotain
haaveideni eteen.

wow

I wish I had that "childish" energy like her.

I wish I could do something similar some day.

I wish I could at least see that kind of things during my life. Taking pictures like those would also be great.

tänään

Lämpötila nolla astetta, ostin ruman mp3-soittimen ominaisuuksien enkä ulkonäön takia, asian A tajuaminen johti asian B tajuamiseen.

A = ainoat hyvät muistot joita mulla on lapsuudesta on tallilta
B = olen mennyt jo pitkään väärään suuntaan. tms.

Jonain päivänä

Haluaisin lukea kasoittain Austenin kirjoja
 ja Tolstoita,
juoda teetä posliinikupeista,
venäläistyylinen kuva seinällä,
sängyssä valkoiset lakanat ja
 ruusukuvioinen tyyny,
sormessa kyyhkyssormus,
kun on kirjoittanut käsi vääränä kirjeitä
 hempeille kirjepapereille *,
silittäen karvaista kanipalleroa,
Vogueita työpöydällä,
kynsissä vaaleanpunaista lakkaa,
ikkunalaudalla pehmeänkeltaisia kukkia
 valkoisessa ruukussa
  pikkuposliinieläinten vierellä.

* Kirjeitä joita ei ole osoitettu kellekään,
 tarkoitettu tuulen mukana leijumaan,
 ilmapalloihin ripustettavaksi,
kuin pulloposti
 johon kirjoitin runon
  jonka sidoin rullaksi silkkinauhalla
 ja painoin pullon korkin kiinni
 heitin mereen aaltojen vietäväksi
 merivirtojen kuljetettavaksi.

Ja astuisinpa junaan
joka veisi minut läpi Siperian
kylmän, siniseen taittavan valkoisen maiseman.


Jonain päivänä.

Sandra Backlunds

Lite fint, eller va?

FW 2011


SS 2011




last breath bruises


don't walk


perfect hurts


body skin and hair

Av finfinfin Sandra Backlund.

tiny wish

I wish I could live eating only nuts, fruits and green tea; sometimes Asian food, coffee and chocolate as well.

In a place where it's never gray and where time wouldn't exist.

That's my little, humble wish!

books böcker Bücher kirjoja

These books I would love to read when I go back to Finland for Christmas:

Milonoff, Tuomas & Rantala, Riku: Mad World - Seikkailijan Atlas
Saku Tuominen & Katja Lindroos: Ravistettava, omskakas – toisinajattelijan käsikirja
Mireille Guiliano: Ranskattaret eivät liho (French Women Don't Get Fat: The Secret of Eating for Pleasure)

ihana elämä

Recently I've been dreaming about working as a volunteer in Africa and studying in Asia as an exhange student. I've also started to learn Icelandic (only from a book, but anyway) and I love many parts of my life right now, my friends and Stockholm. And I know my dreams are totally realistic because I've already started to work for them - slowly but anyway.

Life ♥

(though of course it isn't always so easy)

kirjoituksista ja kirjoittamisesta

Nykyään olen avartanut lukemistoani, köh, blogien lisäksi Helsingin Sanomien kolumneihin (tokin nekin bongasin blogin kautta liittyen aiheeseen "hipsterit") ja linkkeihin joita Kielipoliisilaitos suoltaa Facebook-seinälleni.

Tänään bongasin Saska Saarikosken "Miksi vihaan hyvää kirjoittamista" -artikkelin, joka on mielestäni hyvin kirjoitettu. Itse uskallan vain kaukaisesti haaveilla siitä että jonain päivänä kirjoittaisin tuollaista johdonmukaista, fiksusti ryhmiteltyä asiatekstiä turhia kiertelemättä ja kaartelematta mutta kuitenkin niin että lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä.

Jos voisin, lukisin juuri nyt lukioaikaista paksua äidinkielen tiiliskivikirjaani. Ja ehkä hakisin kolmen vuoden päästä Helsinkiin opiskelemaan kirjallisuutta tai journalistiikkaa? Jonkinlainen kirjallisuuden / kirjoittamisen opiskelu tekisi terää, tekstini kun tuppaa helppolukuisimmillaankin olemaan juuri sellaista johon Saarikoski viittaa "hyvänä kirjoittamisena". Siis kirjoittamisena jonka ansiosta kirjailijat ja muut kirjoittajat myhäilevät tyytyväisyydestä tekstiään kohtaan mutta jonka vuoksi lukijoiden päät menevät pyörryksiin kaunokirjallisen kuvailun tulviessa yli äyräiden.

Jotenkin tuosta AA Gill:n lehtikirjoituksesta käännetystä tekstinpätkästä Saarikosken artikkelin alussa tulee mieleen lukioaikana melkein lukemani Umberto Econ postmodernistinen Ruusun Nimi. Sen sivuja kestäneet luostarin portin tai muun vastaavan kuvailut tosiaan aiheuttivat sen että olen melkein lukenut kyseisen kirjan.

Yllä mainittuun kirjaan pohjautuvan elokuvan katsoimme kyllä samaisen opinahjoni uskonnon tunneilla, ja pakko myöntää että elokuvan tunnelma iski ja upposi kyllä meikäläiseen täysin! Se äänimaailma, haalistuneet värit, kynttilän lepattavat valot... Kerrankin tympeästä kirjasta tehty hieno elokuva! Kirjakin ehkä olisi voinut saada minut puolelleen jos sitä kiemuraista kuvailua ei olisi ollut ihan niin paljon.

* Milloin joku voi kutsua itseään kirjailijaksi? Verrattuna esimerkiksi kirjoittajaan.

Haaveita ja hömppävärejä

Kuuntelen Mumford and Sonsia, mikä on hyvä juttu josta saan kiittää Joaa. Mutta lieveilmiöinä ilmenevä haaveilu sateisista nummista, okranvärisistä heinäpelloista ja sumuisista merenrannoista ei ole niin kiva juttu!

Harmaat, ikivanhat kiviaidat, huterat säänpieksemät puuportit, lampaiden pehmeä villa, pörröisten ponien paksut kaulat, ruudullinen bleiseri kyynärpääpaikoilla.

Istuisin kiviseinäisen talon sisällä uturoosassa villapaidassa, katselisin ikkunan ulkopuolella valuvien vesipisaroiden juovia, takkatuli räiskyisi ja joisin isosta mukista Earl Greytä maidolla.

syysrentoiluyritelmää

Tentti ohi, lenkillä käyty. Nyt voi hyvällä omatunnolla tuikata kynttilät palamaan Kivi-tuikkuihin, lysähtää islantilaisviltin alle ja a) datailla urakalla, b) katsoa leffoja tai c) lukea Haruki Murakamia.

(Joista a:ta ja b:tä olen harrastanut viime päivät vain huonolla omatunnolla kun olisi pitänyt lukea tenttiin ja c:stä olen haaveillut jo viikkoja mutten ole löytänyt inspistä.)

(Toki täydellisen hyvällä omatunnolla voisi nyt vaan olla ja nauttia jos olisin varma että tentti menee läpi ja jos olisin tehnyt edes jonkin verran töitä sen läpimenon varmistamiseksi. Oh well..)

pelasta mut

fint fint fint min älskning

Fint. Älskar såhäna små saker. ♥

Och har tittat på "Remember Me" kanske lite för många gånger nu. Men ♥

Varför?

Varför glömmer jag alltid bort mina små, fina drömmar?

huspois hei

Otin kielikorun pois. Se oli osa entistä minua, kuului entiselle minulle, entiseen minuun.

Siihen punapäiseen, nakeista tykkäävään, rahansa laaduttomiin turhuuksiin tuhlaavaan minuun joka kuvitteli tietävänsä kaikesta kaiken vaikkei tiennytkään mistään mitään.

En minä edelleenkään paljoa tiedä, haaveilen ja haihattelen vain. Mutta minulla roikkuu korvasta vaaleanpunainen lintu, osaan nauttia auringonpaisteesta aamuisessa keittiössä, ranteeni tuoksuu Calvin Kleinille, kannan tote bagissäni Pantonen oranssia muistikirjaa ja juon kahvia viikonloppuisin metrossa niin että kädet tärisee. Tiedä sitten onko se hyvä juttu, ehkä ei, mutta nyt se tuntuu yhtä hyvältä ja omalta kuin ajatus tummasta suklaasta.

haluaisin niin

Keltainen onni,
omenoita kulhossa,
basilika ikkunalaudalla,
syksyiset lenkkipolut,
lootusasennossa istuskelu,
näppäimistölle tippuvat ajatukset,
kirjakasat sängyn vierellä,
tyhjät tietokoneen kansiot,
ystävän nauru,
espanjaa italiaa tsekkiä venäjää saksaa ruotsia islantia,


unelmia ja pieniä haaveita, hippusia, kuin taivaalla ajelehtivat pilvet.

have a good Saturday night!

cinnamon rolls ♥

If I wouldn't love Stockholmers because of their sense of style, at least I would love them because they love cinnamon rolls ♥

(They even celebrate national cinnamon roll day in Sweden, it was on this week's Monday and I got to love that day ♥)

bagbagbagbagbag

I tried to find something from my bag and finally emptied the whole bag just to realize the thing I was looking for was in my travel bag which I haven't managed to empty in a week. Then I realized it's the perfect time to take pictures for *add here the name of the tumblr-blog where people can sent pictures of what their bags includes*. So here we go:

~ Tote-bag from Iceland (it says "I don't speak Icelandic") - I had to buy a bag for school very quickly and cheaply and I was on Iceland. So...
~ random school papers
~ a paperback (this time Haruki Murakami's "Blind willow, sleaping woman")
~ a bottle of water
~ Marimekko's "make up bag" or whatever it's called
~ Finnish-Swedish-Finnish dictionary
~ Pantone's notebook + a pen
~ a wallet
~ a notepad
~ handcream (which I never remember to use)
~ Mynthon's
~ a little bag of tissues
~ a memory stick
~ two plastic spoons (just in case)
~ a bag of chewing gum (I forgot to bring Jenkki's chewing gum from Finland, it's the best)

The best sport inspiration music ever!

On the radio this morning

such a great student

I should study actually, but somehow watching "Water for Elephants" and reading blogs sounds like a lot nicer idea...

one good article

I agree!

(Sorry, I mostly just wanted to store that link somewhere and couldn't figure out which bookmark folder I should have put it into. So I thought this is the best place.)

The Dø - Too Insistent

ampiaispesä aivoissa

Mun selaimen välilehtipalkki on aina täynnä vähintään koko näytön leveydeltä, tällä kertaa sitä pääsee taas kelailemaankin. Tai siis joutuu.

Syytän tästä erinäisiä blogeja, paria foorumia, Muumien katseluani fin-tv.comista, neulomisohjeita, työpaikkailmoitusta, yritystä jolta pitäisi varata jäätikkökävely ensi viikolle, islantilaista kenkäputiikkia, henkilöä joka tilasi multa ulkoasun koiransa sivuille (okei, tätä ei syytetä, kivaahan se on) ja Marimekkoa jonka syksyn mallistossa on monta i-ha-naa juttua.

Ja jo näistäkin huomannee että mun päässä pörrää ja pölisee noin kuusi miljoonaa asiaa taas yhtä aikaa enkä saa mitään ikinä valmiiksi. Voisin yrittää vaihteeksi keskittyä kunnollisten blogien lukemiseen, kunnolliseen bloggaamiseen (eli?), kirjojen lukemiseen, neulomiseen ja valokuvaukseen. Rentoutumiseen torstaista lähtien. Syksyjuttuja jee!

suru

Tuli suru puseroon kun suljin perässäni työpaikan kesämökkien ovet viimeistä kertaa niissä siivottuani. Eikä se ollut viimeinen kerta vain minulle, vaan kukaan ei tule asumaan noissa mökeissä ennen toukokuuta. Moneen pitkään kuukauteen ei koko tässä majatalossa tule olemaan mitään elämää, rakennukset odottavat tuulen keskellä vuorien kupeessa seuraavaa kesää; sitä kun ne taas täyttyvät naurusta ja iloisesta puheesta, matkailijoista ja välillä koomailevista työntekijöistä; sitä kun ruoho taas vihertää ja sade onkin lämmintä vaikka celsiukset eivät nousekaan yli viidentoista asteen kuin niinä harvoina aurinkoisina päivinä. Viikon päästä täällä ei ole enää ketään.

Voisinpa minä jäädä.

// Feeling sad. My summer workplace will be closed soon until May, the thought about empty buildings here in the middle of nowhere is awful. I'd love to stay, but I have to leave in the next weekend. Many of us has left already.

PS. Resepti etukäteisikävän helpotukseen: mukillinen kuumaa kaakaota & Manboyn musiikkia tai Remember Me.

autumn dreams

Big, knitted scarves; fresh air; colourful leaves in the trees and on the ground; knitting, reading and watching TV inside when it rains a lot and is gray outside; sitting in the front of our fireplace at home; the smell of fresh, homemade pastries and the taste of homemade berry juice; drinking hot chocolate after a long walk in a misty forest with our dog, reading a lot and visiting the big, quiet library.

Ohhh, I love autumn! Here on Iceland the whole summer has just felt like a constant, warm autumn - anyway not the right kind of autumn.

{ I'll go home in two weeks, sad. But I'm waiting for those nice autumn things. And listening to the radio while eating my breakfast. And mornings when I don't need to work or travel. Ah, holiday! }

read: Danielle Steel's Southern Lights

Southern Lights by Danielle Steel

Siis voi hertsyygeli. Luin työpaikan kirjahyllystä Danielle Steelin Southern Lights-pokkarin, ja ei hyvää päivää. Missä juoni? Kirja alkaa niin että saa käsityksen että oikeudenkäynti on koko kirjan juttu, ja olin ihan satavarma että pidätetty rikollinen ei oikeasti olekaan rikollinen.

Mutta ei. Oikeudenkäynti on vaan "peitetarina" jonka avulla saadaan yksinhuoltajaäidin elämä suuresta kärsimyksestä täydelliseksi onneksi, traumat nurkkaan ja tyttärensä välit isukkiin kuntoon. Ja oikeudenkäynti meni tietysti täydellisesti päähenkilön kannalta, jankattiin vaan sivukaupalla miten sitä ja tuota tehtiin viikko ja sitä ja tuota toinen viikko ja sitten kaikki onnittelee päähenkilöä, joka kaikin puolin on täydellinen, täydellisestä ceissistä.

No, onneks ees pokkarin kansi on nätti vaikka harmittaakin että tuhlasin aikaani moiseen juonettomaan kirjaan. Mm.

// I didn't like. At all. The plot - where is it? What has the crime / trial etc. to do with the rest of the book? Erm.

Jökulsárlón 27.8.2011

kaunista herkkää hentoa haaveilua ja silleen

Tämän postauksen loppu on niin ihana ja tämän alku niin kaunis.

En osaa sanoa nyt muuta, ihailenpa vain äärimmäisen montaa ihmistä tällä hetkellä. Ja haaveilen asioista joita voisin tehdä ja tulen tekemään. Mutta toki nautin elämästäni tällä hetkellä suunnattomasti, uusien ihanien kavereiden kanssa Islannissa!

Niin, ei mulla muuta.

rannalla

Makasin rannan mustalla hiekalla,

aurinko lämmitti fleecen peittämää selkääni,
meri kohisi vieressä,
jäätikkö taustalla,
naurettiin.

Oma kämppä mulle nyt!

Muuttokuume ei voisi enää paljoa pahemmaksi muuttua, kiitos näiden kuvien. Olisipa edes kämppä tiedossa jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta ensin tarvittaisiin töitä tai opiskelupaikka...

// Jag vill vill vill flytta till ett egna lägenhet! Skulle ändå först behöva ett jobb, studeringsplats eller sånt. Tills det kan jag se på de här över fina bilder och dö av svartsjukan.






via Stadshem

hei hei hetkeksi. yritän ainakin

Yritän paluuta todellisuuteen, edes hetkeksi.

Kärsivällisyyttä.

how i feel like today

the need of projects!

I need projects. Or a project. Reading, drawing, learning, knitting. Whatever. Something to really concentrate on! Watching Gossip Girl doesn't count. Or?

Ideas?

jag vill bli en författare !

Jag skulle vilja bli en författare.

Inte sånt där mega berömd,
men sånt som skriver fina, känsliga texter.

Inte om kärlek,
eftersom det vet jag inget om,
men om lycka och andra fina känslor,
ibland även också om inte-så-fina känslor.
Om livet, alltså.

Med ett fint font
och rolig layout
skulle jag skriva.

Skulle du läsa?

{ Men jag tror att först borde jag själv läsa mera. Mera mera mera. Fina texter, sådana som bara måstes läsa. }

happy days

On last night Youtube 80's techno -battle (Lil & Mariona vs. Marcos & Anja) feat. sangria,
today walking on the beach and listening to the ocean which sounded like it was really serious.

♥

long time no heard

Music from the north, me likes!

aikuisasiaa, eller?

part 1
Harita valaisi minua että nyt kun olen 22 ja aikuinen, en saa enää röhnöttää nojatuolissa vaan pitää istua selkä suorana. En saa syödä herkkuja joka päivä enkä vastata "en tiedä". Ja pitää kantaa vastuu kaikesta. En kuitenkaan tiedä pitäisikö näitä asioita ihan oikeasti uskoa (not), kun nämä "adult rules" tulivat tämän tehneen henkilön suusta.

Kuitenkin olen jo sen verran aikuinen että tänään ei ole edes tehnyt mieli istua koneella koko päivää, olen syönyt loppuun vasta toisen niistä kahdesta synttärilahjakarkkipussillisesta, olen lähettänyt sähköpostia te-toimistoon ja käynyt enemmän tai vähemmän syvälliset keskustelut niin Anjan kuin Haritankin kanssa. (Erityisesti Haritan, joka kaatoi yrteistä itse tekemänsä teensä sängylleni, sanoi kertovansa pomolle että olen yökastelija ja melkein tukehdutti minut tahranpoistoaineen hajuun. Well..)

Kaiken huippu on kuitenkin se, että luin suurella mielenkiinnolla läpi Taloussanomien artikkelin, ja se on minusta mielenkiintoinen! Toteamus "– Kun on koettu vauraus ja nähty, että se ei anna ihmisille hyvinvointia, sen jälkeen on helppo ruveta nuukuutta ja niukkuutta korostamaan. Mutta Kiina ei voi automaattisesti siirtyä niukkuuskulttuuriin, vaan heidän pitää ensin kokea autot ja pesukoneet ja muut." on minusta hieno. Tekisi mieli tutkia tekstiä syvällisesti kuin äidinkielen tunneilla ihanassa Norssissamme, analysoida ja viilata pilkkua. Ja kirjoittaa tuosta mielipidekirjoitus.

Oikeastaan minusta on aika surullista että tuossa artikkelissa luetellut "statussymbolit" ovat jotain in-ihmisille tavoiteltavaa, ihmeellistä, upeaa. Eikö esimerkiksi hyvän yleissivistyksen ja hyvän vanhemmuuden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä ja arkipäivää, ei statussymboleita joita tavoitellaan kilpaa? Ja olenko minä nyt pinnallinen ja statushakuinen kun haluan "rakentaa omaisuuteni itse", osata kieliä ja kyetä tekemään itse omaan tyyliini sopivia vaatteita? Ja omistaa söpön pikku siirtolapuutarhamökin.

part 2
Voi apua miten kaipaankaan lukioaikaa, erityisesti niitä äidinkielen tunteja. Omia minipränttisiä tuhrauksia analysoitavien artikkelien marginaaleihin, opettajan punakynämerkintöjä, paksua tiiliskivikirjaa pullollaan tietoa kirjallisuudesta ja kieliopista, kun ei ihan inspannut tehtävän palautusta edeltävänä iltanakaan ja heräsin aamulla viideltä ehtiäkseni kirjoittaa kymmenensivuisen analyysin ennen kahdeksalta alkanutta tuntia, kun rannetta pakotti kaiken kirjoittamisen jäljiltä, Marimekon keltaista Unikko-kantista vihkoa joka oli yhtä muste- ja lyijykynäsuherrusten sekamelskaa..

part 1x2
Mutta kuten Harita myös sanoi, ei aikuisten kuulu muistella menneitä. Tänään olenkin katsonut innokkaasti eteenpäin ja tehnyt asioiden eteen jotain, en tuntenut täyttä vastenmielisyyttä kun tutkin Kelan ja te-toimiston sivuja ja bloglovinin avaaminen tuntui lähinnä tuskalliselta ja rasittavalta, asialta joka pitää tehdä vaikkei huvittaisi. Olen todennut että kavereiden kanssa juttelu ja nauru on tuhat kertaa mukavempaa kuin blogien selaaminen läpi kuin se olisi ammattirasite - nyt en enää olekaan kaunainen siitä ettei Stella tai kukaan muukaan päivitä joka tunti, koska tiedän millaista on kun on todellisia, kiinnostavia, välittäviä ystäviä joiden kanssa voi pitää hauskaakin eikä vain yrittää puhua asioista joista ei mitään itse ymmärrä. Sitä en muuten kaipaa lukiosta.

part ps
Ihana aikuisuus! (hah, ihan kuin niillä numeroilla olisi mitään merkitystä. Mutta laitetaan nyt kaikki tämänpäiväinen erikoisuus eilisten synttäreiden piikkiin. Vaikka Marionan tekemä sangria odottaakin edelleen juojaansa jääkaapissa. Siinä jättimäisessä ex-pesuainetonkassa.)

22 yrs

Vuorokausi vaihtui synttäripäivän puolelle kavereiden seurassa hämärtyvällä pihalla istuen, viini + 7Up -miksiä juoden, omatekemät villasukat, argentiinalainen pipo ja M:n Iceland Airwaysin ykkösluokasta kaappaama viltti lämmikkeenä, vesiputouksen kohinaa kuunnellen.

♥

{ Mulle riittäisi tämäkin jo ihan hyvin.
Ja Sigur Rósin musiikki nyt. }

// Kavereille tuo ei riittänyt. Oli paperisilppua ja foliotähtiä keittiönpöydällä, lehdistä leikatuilla kuvilla koristeltu pahvilaatikko täynnä lehtipaperisia lahjapaketteja joista kaikki pitivät sisällään kasoittaan lisää lehtipaperisia paketteja ja aina lopulta jotain pientä ("so that it looks like you've got big presents!") ja elämäni paras syntymäpäiväkakku jota söin noin miljoona palaa ("you are taking your birthday very seriously"). Ja olin niin iloinen!

missä minne miten miksi mitä

Kävin istuksimassa maailman katolla, ainakin melkein. Tunsin itseni ihan melkein yhtä pikkiriikkiseksi kuin nuo pienet kukkaset, varsinkin kun tajusin että maailma odottaa. Mutta. Epäröin, tunnen itseni liian pieneksi ja epävarmaksi ja ujoksi. Entä jos jokin menee mönkään? Ja ennen kaikkea ihan ensin: minne minä edes menen? Minne haluan?

Lennot New Yorkiin eivät maksa paljon ja olen unelmoinut siitä kaupungista pitkään. Mutta entä kun olen siellä? Sen kaiken elämän, sen ihmispaljouden, autojen loistavien takavalojen virtojen, amerikanenglannin keskellä. Mitä siellä? Millä rahalla? Mitä kaikkea pitää hoitaa ensin?

Tukholma on toinen vaihtoehto. Vielä eilen se oli ensimmäinen, mutta ajatukseni heittelehtivät liian tiuhaa tahtia. Se olisi lähellä, olisi helppo palata kotiin jos jänistäisi, sinne pääsenee halvemmalla, ehkä sieltä saisi helpommin töitä. Tai ei. Se olisi EU:ssa ja sinne olisi helpompi lähteä.

Tai ehkä lähdenkin vaan Nepaliin, istun rapistuneessa vuoristokylässä keskellä ihmisiä joita en ymmärrä ja pohdin syntyjä syviä päivät pitkät täysin eristyksissä länsimaisesta kulttuurista ja sen suoritus- ja menestyspaineista. Ja juon hyvää teetä sormet jäässä.

En minä tiedä! Eniten haluaisin elää tässä, nyt, nauttia - olen Islannissa eikä minun pitäisi koko aikaa murehtia tulevaisuudesta! Phuh.

whatIwant

Nyt haluaisin

suihkuttaa huoneen täyteen hajuvettä,
vetää jalkaan korkeat korot,
selailla sanomalehteä aamiaispöydässä,
juoda pikakahvia New Yorkissa ja
hengailla hotellin uima-altaalla jossain lämpimässä.

Unelmoin ja haaveilen vaan ja toivon että kohta tajuan -
tuon kaikenhan voi toteuttaa. Puolentoista kuukauden päästä. Pian.

Christmas in July

I have the craziest workmates ever.
This was done for my room yesterday while I was working in the evening:


I couldn't do anything but laugh!

på blogglistan

fina tatueringar

Tycker om den här kanske sådär minimini lite!

Och de här också:




Men den här älskar jag:


bilder från Tattoologist & via Tumblr eller we♥it

tänään

Herätessä (kuudelta) aurinko paistoi! Pikaisesti tsekkaus etten vahingossakaan päässyt yliopistoon (en) ja ei muuta kuin kamera kouraan ja ulos!

Naapurin heppalaitumelle oli syntynyt yöllä varsa!! Ja rautias ja ruunikko oli tuttuun tapaan kerjäämässä rapsutuksia, höpsöt. Toisilla oli vielä torkkuaika.


Iltapäivällä kävin Haritan kanssa katsomassa hebuja ennen kuin lähdettiin kapuamaan tonne takapihan vuorelle.



Täällä kasvaa ihanan paljon pikkuriikkisiä keltaisia, violetteja, punaisia ja valkoisia kukkia joka puolella sammaleella tai suoraan kivien päällä!

Ja lähes kaikki muu onkin sitten suuuurta!

Bongattiin myös ilmiselvä dinosauruksen fossiili! Tai jonkun muinaisen jättikalkkunan.

Saatiin huippuidea kiivetä tollasten "kivipaasien" välistä. Aiheutettiin ehkä noin miljoona minikivivyöryä siinä ohessa, hups. Ja kilpikonnakävelyllä / liukumalla alas.




Työpaikkakin bongattiin tuolta ylhäältä!