Sandra Backlunds

Lite fint, eller va?

FW 2011


SS 2011




last breath bruises


don't walk


perfect hurts


body skin and hair

Av finfinfin Sandra Backlund.

tiny wish

I wish I could live eating only nuts, fruits and green tea; sometimes Asian food, coffee and chocolate as well.

In a place where it's never gray and where time wouldn't exist.

That's my little, humble wish!

books böcker Bücher kirjoja

These books I would love to read when I go back to Finland for Christmas:

Milonoff, Tuomas & Rantala, Riku: Mad World - Seikkailijan Atlas
Saku Tuominen & Katja Lindroos: Ravistettava, omskakas – toisinajattelijan käsikirja
Mireille Guiliano: Ranskattaret eivät liho (French Women Don't Get Fat: The Secret of Eating for Pleasure)

ihana elämä

Recently I've been dreaming about working as a volunteer in Africa and studying in Asia as an exhange student. I've also started to learn Icelandic (only from a book, but anyway) and I love many parts of my life right now, my friends and Stockholm. And I know my dreams are totally realistic because I've already started to work for them - slowly but anyway.

Life ♥

(though of course it isn't always so easy)

kirjoituksista ja kirjoittamisesta

Nykyään olen avartanut lukemistoani, köh, blogien lisäksi Helsingin Sanomien kolumneihin (tokin nekin bongasin blogin kautta liittyen aiheeseen "hipsterit") ja linkkeihin joita Kielipoliisilaitos suoltaa Facebook-seinälleni.

Tänään bongasin Saska Saarikosken "Miksi vihaan hyvää kirjoittamista" -artikkelin, joka on mielestäni hyvin kirjoitettu. Itse uskallan vain kaukaisesti haaveilla siitä että jonain päivänä kirjoittaisin tuollaista johdonmukaista, fiksusti ryhmiteltyä asiatekstiä turhia kiertelemättä ja kaartelematta mutta kuitenkin niin että lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä.

Jos voisin, lukisin juuri nyt lukioaikaista paksua äidinkielen tiiliskivikirjaani. Ja ehkä hakisin kolmen vuoden päästä Helsinkiin opiskelemaan kirjallisuutta tai journalistiikkaa? Jonkinlainen kirjallisuuden / kirjoittamisen opiskelu tekisi terää, tekstini kun tuppaa helppolukuisimmillaankin olemaan juuri sellaista johon Saarikoski viittaa "hyvänä kirjoittamisena". Siis kirjoittamisena jonka ansiosta kirjailijat ja muut kirjoittajat myhäilevät tyytyväisyydestä tekstiään kohtaan mutta jonka vuoksi lukijoiden päät menevät pyörryksiin kaunokirjallisen kuvailun tulviessa yli äyräiden.

Jotenkin tuosta AA Gill:n lehtikirjoituksesta käännetystä tekstinpätkästä Saarikosken artikkelin alussa tulee mieleen lukioaikana melkein lukemani Umberto Econ postmodernistinen Ruusun Nimi. Sen sivuja kestäneet luostarin portin tai muun vastaavan kuvailut tosiaan aiheuttivat sen että olen melkein lukenut kyseisen kirjan.

Yllä mainittuun kirjaan pohjautuvan elokuvan katsoimme kyllä samaisen opinahjoni uskonnon tunneilla, ja pakko myöntää että elokuvan tunnelma iski ja upposi kyllä meikäläiseen täysin! Se äänimaailma, haalistuneet värit, kynttilän lepattavat valot... Kerrankin tympeästä kirjasta tehty hieno elokuva! Kirjakin ehkä olisi voinut saada minut puolelleen jos sitä kiemuraista kuvailua ei olisi ollut ihan niin paljon.

* Milloin joku voi kutsua itseään kirjailijaksi? Verrattuna esimerkiksi kirjoittajaan.

Haaveita ja hömppävärejä

Kuuntelen Mumford and Sonsia, mikä on hyvä juttu josta saan kiittää Joaa. Mutta lieveilmiöinä ilmenevä haaveilu sateisista nummista, okranvärisistä heinäpelloista ja sumuisista merenrannoista ei ole niin kiva juttu!

Harmaat, ikivanhat kiviaidat, huterat säänpieksemät puuportit, lampaiden pehmeä villa, pörröisten ponien paksut kaulat, ruudullinen bleiseri kyynärpääpaikoilla.

Istuisin kiviseinäisen talon sisällä uturoosassa villapaidassa, katselisin ikkunan ulkopuolella valuvien vesipisaroiden juovia, takkatuli räiskyisi ja joisin isosta mukista Earl Greytä maidolla.

syysrentoiluyritelmää

Tentti ohi, lenkillä käyty. Nyt voi hyvällä omatunnolla tuikata kynttilät palamaan Kivi-tuikkuihin, lysähtää islantilaisviltin alle ja a) datailla urakalla, b) katsoa leffoja tai c) lukea Haruki Murakamia.

(Joista a:ta ja b:tä olen harrastanut viime päivät vain huonolla omatunnolla kun olisi pitänyt lukea tenttiin ja c:stä olen haaveillut jo viikkoja mutten ole löytänyt inspistä.)

(Toki täydellisen hyvällä omatunnolla voisi nyt vaan olla ja nauttia jos olisin varma että tentti menee läpi ja jos olisin tehnyt edes jonkin verran töitä sen läpimenon varmistamiseksi. Oh well..)