kirjoituksista ja kirjoittamisesta

Nykyään olen avartanut lukemistoani, köh, blogien lisäksi Helsingin Sanomien kolumneihin (tokin nekin bongasin blogin kautta liittyen aiheeseen "hipsterit") ja linkkeihin joita Kielipoliisilaitos suoltaa Facebook-seinälleni.

Tänään bongasin Saska Saarikosken "Miksi vihaan hyvää kirjoittamista" -artikkelin, joka on mielestäni hyvin kirjoitettu. Itse uskallan vain kaukaisesti haaveilla siitä että jonain päivänä kirjoittaisin tuollaista johdonmukaista, fiksusti ryhmiteltyä asiatekstiä turhia kiertelemättä ja kaartelematta mutta kuitenkin niin että lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä.

Jos voisin, lukisin juuri nyt lukioaikaista paksua äidinkielen tiiliskivikirjaani. Ja ehkä hakisin kolmen vuoden päästä Helsinkiin opiskelemaan kirjallisuutta tai journalistiikkaa? Jonkinlainen kirjallisuuden / kirjoittamisen opiskelu tekisi terää, tekstini kun tuppaa helppolukuisimmillaankin olemaan juuri sellaista johon Saarikoski viittaa "hyvänä kirjoittamisena". Siis kirjoittamisena jonka ansiosta kirjailijat ja muut kirjoittajat myhäilevät tyytyväisyydestä tekstiään kohtaan mutta jonka vuoksi lukijoiden päät menevät pyörryksiin kaunokirjallisen kuvailun tulviessa yli äyräiden.

Jotenkin tuosta AA Gill:n lehtikirjoituksesta käännetystä tekstinpätkästä Saarikosken artikkelin alussa tulee mieleen lukioaikana melkein lukemani Umberto Econ postmodernistinen Ruusun Nimi. Sen sivuja kestäneet luostarin portin tai muun vastaavan kuvailut tosiaan aiheuttivat sen että olen melkein lukenut kyseisen kirjan.

Yllä mainittuun kirjaan pohjautuvan elokuvan katsoimme kyllä samaisen opinahjoni uskonnon tunneilla, ja pakko myöntää että elokuvan tunnelma iski ja upposi kyllä meikäläiseen täysin! Se äänimaailma, haalistuneet värit, kynttilän lepattavat valot... Kerrankin tympeästä kirjasta tehty hieno elokuva! Kirjakin ehkä olisi voinut saada minut puolelleen jos sitä kiemuraista kuvailua ei olisi ollut ihan niin paljon.

* Milloin joku voi kutsua itseään kirjailijaksi? Verrattuna esimerkiksi kirjoittajaan.

Haaveita ja hömppävärejä

Kuuntelen Mumford and Sonsia, mikä on hyvä juttu josta saan kiittää Joaa. Mutta lieveilmiöinä ilmenevä haaveilu sateisista nummista, okranvärisistä heinäpelloista ja sumuisista merenrannoista ei ole niin kiva juttu!

Harmaat, ikivanhat kiviaidat, huterat säänpieksemät puuportit, lampaiden pehmeä villa, pörröisten ponien paksut kaulat, ruudullinen bleiseri kyynärpääpaikoilla.

Istuisin kiviseinäisen talon sisällä uturoosassa villapaidassa, katselisin ikkunan ulkopuolella valuvien vesipisaroiden juovia, takkatuli räiskyisi ja joisin isosta mukista Earl Greytä maidolla.

syysrentoiluyritelmää

Tentti ohi, lenkillä käyty. Nyt voi hyvällä omatunnolla tuikata kynttilät palamaan Kivi-tuikkuihin, lysähtää islantilaisviltin alle ja a) datailla urakalla, b) katsoa leffoja tai c) lukea Haruki Murakamia.

(Joista a:ta ja b:tä olen harrastanut viime päivät vain huonolla omatunnolla kun olisi pitänyt lukea tenttiin ja c:stä olen haaveillut jo viikkoja mutten ole löytänyt inspistä.)

(Toki täydellisen hyvällä omatunnolla voisi nyt vaan olla ja nauttia jos olisin varma että tentti menee läpi ja jos olisin tehnyt edes jonkin verran töitä sen läpimenon varmistamiseksi. Oh well..)

pelasta mut

fint fint fint min älskning

Fint. Älskar såhäna små saker. ♥

Och har tittat på "Remember Me" kanske lite för många gånger nu. Men ♥

Varför?

Varför glömmer jag alltid bort mina små, fina drömmar?

huspois hei

Otin kielikorun pois. Se oli osa entistä minua, kuului entiselle minulle, entiseen minuun.

Siihen punapäiseen, nakeista tykkäävään, rahansa laaduttomiin turhuuksiin tuhlaavaan minuun joka kuvitteli tietävänsä kaikesta kaiken vaikkei tiennytkään mistään mitään.

En minä edelleenkään paljoa tiedä, haaveilen ja haihattelen vain. Mutta minulla roikkuu korvasta vaaleanpunainen lintu, osaan nauttia auringonpaisteesta aamuisessa keittiössä, ranteeni tuoksuu Calvin Kleinille, kannan tote bagissäni Pantonen oranssia muistikirjaa ja juon kahvia viikonloppuisin metrossa niin että kädet tärisee. Tiedä sitten onko se hyvä juttu, ehkä ei, mutta nyt se tuntuu yhtä hyvältä ja omalta kuin ajatus tummasta suklaasta.

haluaisin niin

Keltainen onni,
omenoita kulhossa,
basilika ikkunalaudalla,
syksyiset lenkkipolut,
lootusasennossa istuskelu,
näppäimistölle tippuvat ajatukset,
kirjakasat sängyn vierellä,
tyhjät tietokoneen kansiot,
ystävän nauru,
espanjaa italiaa tsekkiä venäjää saksaa ruotsia islantia,


unelmia ja pieniä haaveita, hippusia, kuin taivaalla ajelehtivat pilvet.

have a good Saturday night!

cinnamon rolls ♥

If I wouldn't love Stockholmers because of their sense of style, at least I would love them because they love cinnamon rolls ♥

(They even celebrate national cinnamon roll day in Sweden, it was on this week's Monday and I got to love that day ♥)