Kirjoitan..

Olisi niin kiva saada kirjeitä. Oikeita kirjeitä, käsin kirjoitettuja. Ehkä vähän sateessa kastuneita ja rypistyneitä, tiiviisti pakattuja, kaikista sanoista ei ehkä saisi selvää ja pitäisi arvailla. Mutta paperi voisi olla vihreää tai sinistä tai vaikka aasianpunaista, ei olisi pelkkää valkoista ja tylsää Times New Romania.

Mutta kun enhän minä itse jaksaisi tai osaisi tai muistaisi kirjoittaa, niin kuka kumma minulle muka kirjoittaisi?

Don Huonojen Kirjoitan-biisi on ihana, olisi hauskaa kirjoittaa ajatuksia ja heittää kirje pullon sisässä virran vietäväksi: toivottavasti sen löytäjä hymyilisi ajatuksille - olisi ihana niin piristää tuntemattoman päivää :)

Haluaisin vain..

..

napsia mandariinin palasia ja
kuunnella vedenkeittimen sihinää
vaaleanpunaisessa hupparissa
hiukset enkelikiharoilla
stressaamatta mistään.

Tyhjästä.
Virtuaalijutuista.

Talvi Brusabyssä

Muuten..

.. ensi kesänä olisi ihana käyttää pelkkiä vanhoja läpsyjäni, keltaisia kumisaappaita ja tallustella lenkillä paljain jaloin, istua laiturilla topissa ja shortseissa joissa jalat eivät näyttäisi puolikkailta ryhävalailta ja antaa auringon raidoittaa sitten toivottavasti taas oranssit hiukset.

Ah, kesäunelmia TAAS! Voisi kuvitella etten pidä muista vuodenajoista. Mutta oikeasti rakastanrakastanrakastan pakkasta kun puut poksuu ja lumi narskuu ja pakkasukko nipistelee posket punaisiksi, kun hengitys höyryää ja kirkkaat tähdet loistaa tummansinisellä satiinitaivaalla. Ja kun pyryttää ja voi katsella sitä tuiskuavaa lunta takan lämmössä kaakaota hörppien ♥

Ja rrrrakastan myös kun kirjavat lehdet lentelee ja pyörteilee ja kuura peittää maan ♥

(Mutta kevään muistan usein vain ankeana, tosin silloin aurinko on täydellisin ikinä!)

Tunne

Katselen lentokoneen nousua

ja nieleskelen

kyyneliä.

Haaveilen..

tummanvihreästä ruohosta ja sen tuoksusta, auringosta olkapäillä, silmien räpyttelystä valon yhtäkkisessä kirkkaudessa, kauppojen kylmistä laattalattioista, tasaisesta rusketuksesta, kuikkien huhuilusta, laineista pyöreillä kivillä..

niin monesta kesään liittyvästä että nuo kaikki asiat sotkeutuvat yhdeksi lämpimäksi, vihreäksi, kukkien tuoksuiseksi palloksi.

Mutta en ole tyytymätön tähän raakaan tuuleenkaan joka yrittää estää minua pääsemästä kauppaan, ei haittaa vaikka pilvet roikkuvat matalalla tylsinä ja harmaina tiputtamatta kuitenkaan sisältöään valkoisena untuvana, ei haittaa vaikka maa on kova ja ruoho huuruista. On hyvä olo :)

Ihana lumi, ihana ystävyys!

Eri kokoisia, muotoisia ja mallisia painalluksia vastasataneen, narskuvan lumen pinnalla, katuvalojen keiloissa tupruavaa lunta kun kävelin ystävän luota kotiin =)

rusahdukset - teippiä anyone?

Kuvani häilyy polttavan teen höyryävällä pinnalla. Painan etuhampaat mukin kovaa, paksua reunaa vasten ja annan niin tuttujen mutta niin kaukaisten saksalaisten r-kirjainten rusahdella korviini. Sylissäni makaa kirja jossa tunnelma on haikea, jotain unenomaista ja kaunista jota kuitenkin tahdon nyt paeta. Nyt kun sormet tippuvat näppäimistölle raskaiden sadepisaroiden tavoin. Kun mieleni on jälleen yhtä mylläkkää ja epävarmuutta ja ristiriitaisuuksia --.

Mistä on hyvät päivät tehty?

Ainakin syksyn ensimmäisestä päiväpakkasesta, kavereista, huolellisesta kanien hoidosta, sukkuloinnista kirjaston hyllyjen välissä, hölkkälenkistä kuutamon ja katulamppujen valossa, puolen tunnin venyttelyistä, mangosaippuasta ja hiusten tehohoidosta sekä ahkerasta läksyjen teosta ♥

Joulunodotusta

Aloin jo odottaa joulua, jossa on parasta..
.. takasta tulviva lämpö pakkasen toivottavasti paukkuessa ulkona
.. pipareiden ja muiden leivosten tuoksu
.. kuusen hento tuoksu ja loistavat koristeet
.. suklaakonvehtien suussasulava maku
.. aikainen pimeys iltaisin
.. ympäri taloa ripotellut perinteiset ja kultaisina kimaltavat koristeet
.

Erityisesti odotan sitä noin 2,5 viikkoa kestävää lomaa, jonka aikana aion..
.. nauttia lumesta ja / tai pakkasesta jos mahdollista ♥
.. leipoa pipareita ja tähtitorttuja ja karjalanpiirakoita.. ♥
.. ja syödä niitä! ♥
.. juoda glögiä töllöttäessäni telkkaria viltin alla ♥
.. löhötä sohvalla ja sängyllä ja lukea lehden ja kirjan toisensa perään ♥
.. nukkua pitkään jos jaksan ja nousta huoneen kylmyyteen vasta kun huvittaa ♥
.. syödä jouluruokia niin että vatsa ratkeaa ♥
.. ulkoilla Pyryn kanssa ja nauraa sen häsläykselle ♥
+
.. toivottavasti repiä tapetit huoneeni seinistä ja maalata ne valkoisiksi ^______^

Tuleehan Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu tänä vuonna, tuleehan?!

Solmu ei auennut

Kävin lenkillä koiramme kanssa, kun yhtäkkiä, aivan yllättäen kesken realististen laihdutustavoitteiden mietintääni päähäni pälkähti ajatus että liian monet välittävät minusta, enkä ole sen kaiken välittämisen arvoinen. En niiden pitkästä aikaa annettujen halausten tai huolestuneiden katseiden arvoinen - katseiden, joiden pelossa en uskalla katsoa ihmisiä silmiin.

Vai toisaalta, ovatko ne katseet sittenkin jotain aivan muuta? Sääliä ja moitetta siitä etten ole toteuttanut muiden, pääasiassa vanhempieni, toiveita? Pettymystä siksi että en perinytkään äiti hyvää ihoa vaan isän aknearpien runnelemat kasvot, pettymystä siitä etteivät vanhempani koskaan päässeet taputtamaan wanhojentansseihin joissa minä olisin ollut, pettymystä siitä etten tehnytkään vastuullista päätöstä jäädä lähimmän kaupungin yliopistoon kuten niin monet ikäiseni tekivät, pettymystä siitä että vatsamakkarat vyöryvät housunkauluksen yli toisin kuin veljelläni, pettymystä siitä etten pidä yhteyttä ystäviini niin kuin vanhempieni mielestä kuuluisi. Pettymystä siitä etten tule toimeen isäni kanssa.

Yleensä en ajattele mitä muut minulta odottavat. Mutta viime aikoina olen saanut liikaa huomautuksia siitä millainen minun pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä.

veli: "Aattelitko hakea sinne valokuvauslinjalle?" Kieltävä vastaus, jota kommentoidaan tuhahduksella.
äiti: "Sun pitäisi kyllä sanoa sille terkkarille sitten tarkastuksessa että lähettää sut ihotautilääkärin vastaanotolle." Myöntävä vastaus, päässä kuitenkin kiljuntaa että ihan kuin en olisi meinannutkin, pitääkö siitä vielä muistuttaa.
omaopettaja: "Sun kannattaisi kyllä varmaan suorittaa se ensimmäinen harjoittelu täällä ja sitten miettiä että vieläkö haluat ulkomaille." Aha. Selvästi kuvittelet etten selviäisi kahdesta vaivaisesta kuukaudesta toisessa maassa ilman tuttuja ihmisiä.
äiti: "Hei laitahan nyt sitä viestiä sille Marilla että monelta oot menossa sinne, kyllä me kyyditään ihan mihin aikaan vaan." Öö, ehkä osaan sopia omat kyläilyni ihan itse, eikä niitä tarvitse mulle suorastaan tyrkyttää, osaan kyllä pitää huolta kaveruussuhteistani siinä määrin kuin haluan..
isä: "Phöh." No anteeksi kovasti että käyn jääkaapilla juuri silloin kun sattuu olemaan nälkä enkä kituuttele iltakuudesta aamupalaan asti nälissäni siinä uskossa että iltasyönti lihottaa.

Olen jo pitkään elänyt ja haluan edelleen elää sillä periaatteella etten toteuta muiden vaan omia unelmiani, nyt ulkopuolinen paine vain tuntuu niin kovalta. Niin kovalta että sisälle sattuu.

Kun en enää lenkillä saanut henkeä kurkkuni kuristukselta, kun juuri ja juuri jaksoin pitää kiinni kiskovan koiran talutushihnasta, kun en enää nähnyt polkua selvästi, istuin kivelle ja annoin kyynelten tulla. En jaksanut enää pidätellä niitä, en ollut nyt siihen tarpeeksi voimakas. Yleensä pystyn kyllä lopettamaan kovankin itkun kun vain päätän että turha itkeä, tai että ei nyt voi itkeä kun silmät turpoaa enkä itkettyneen näköisenä kehtaa törmätä kehenkään.

Mutta nyt kyyneleet vain tulivat, ikävät ajatukset ja muistot pyörivät päässä kuin vinhassa karusellissa, ja silitin koiran karkeaa niskaa ja sanoin että "kyllä se siitä".

Se aamu oli hyvä (20.9.)

SOLMU

Kanit tuhisevat unissaan,
kone surisee,
pesukone hyrrää keittiössä.

Aurinko pilkahtaa välillä pilvien välistä
suoraan huoneeni takaseinään.

Kotoisa hiljaisuus
syksyn loistaessa ulkona,
kaakaonmaku kielen päällä.

Torstaina istuin bussissa rattoisat kolme tuntia,
istuin Helsingin rautatieasemalla puhumassa
Tuulian kanssa kaksi mukavaa tuntia,
istuin junassa viisi puuduttavaksi käynyttä tuntia

ja olin kotona ensi kertaa viiteen viikkoon.

Kuin olisin tupsahtanut keskelle jonkun muun elämää
entisen minäni entistä elämää
elämää jota halusin karkuun kauaskauas silloin vuosi sitten.
Ja jota varmaan pakenisin vieläkin.

Ei tämä tunnu enää kodilta,
vaan tavarasäilöltä,
vanhojen ikävien muistojen säilöltä,
jossa tulee aina syötyä liikaa,
jossa aina riitelen isän kanssa,
jossa on mielestäni liian sotkuista tai likaista tai liian pahan hajuista
eikä ollenkaan sopivaa
eikä odottamisen arvoista.

Mutta koulunkaan kämppä ei tunnu kodilta.
Ei ne ruman vihreät seinät,
ei jääkaappi täynnä muiden ruokia,
ei kämppiksen kukkalakanat viereisessä sängyssä,
ei vaikka ostinkin rahapuun.

En enää nykyisin tunne oloani hyväksi missään,
en tunne kuuluvani sinne missä olen
riippumatta siitä missä olen.
Aina haluan muualle,
tekemään muuta,
olemaan muu.

Ja koko ajan mietin:
"milloin tämä loppuu?"

Haaveilen että tähän tunteeseen auttaisivat
suitsukkeen tuoksu,
puiden putoavat lehdet,
kirjaston hiljaiset kirjarivit,
1400 kilokaloria,
katselu kameran etsimen läpi,
Maria Menan musiikin sumuiset sävelet.

Mutta mikään niistä ei johdata
ulos tästä, täältä, minusta,
omasta päästä joka on solmiutunut
pahemmin ja pahemmin
abitalvesta lähtien.

Solmu joka tiukkenee
eikä koskaan löysty
niin ettei se koskaan ehkä aukea.

Uskalsin koulukuraattorin kyselypaperissa myöntää että
ruoka hallitsee elämääni
en ole tyytyväinen ihmissuhteisiini
tunnen itseni masentuneeksi usein
mutta
tunnen tulevaisuuteni valoisaksi
.

Odotan pelastusta.

En muista milloin olen viimeksi käynyt nukkumaan onnellisena ja tyytyväisenä.

Belgia ♥

Kursiivi Ja

Huomenna vaihdan huoneessa järjestystä
ja
kiinnitän seinälle rautalangan
ja
ripustan siihen kuvia pyykkipojilla
ja
klemmareilla
ja
kaveriksi metrolippuja
ja
leffalippuja.

Kävin lenkillä ja tykkään vieläkin sateesta, oon yrittänyt inspiroitua kirjoittamiseen muttei vaan pysty, pitäisi myös opiskella ruotsia ja kirjoittaa ihan kauheasti virtuaalijuttuja mutta ei pysty. Breaking Dawn on vieläkin kesken, häpeäisin edes! Oon vaan surffannu blogista toiseen ja miettiny että mikä musta tulis isona. Oon inspiroitunu muista jutuista mut en mistään kirjoittamiseen liittyvästä ja ah mä tahdon jo omilleni asumaan!

Tänään on ollut juuri sopiva sadepäivä =)

(Mysliä valkoisesta kiposta, pinnallista hengitystä hiukset nutturalla. Sormien kipitys näppäimistöllä ja vedenkeittimen kohina. Ikkunat takan reunalla.)

Ihana sade!

Sataa. Pilkon lautaselle vesimelonia oliivien kaveriksi. Sitten käperryn särkevine jalkoineni sohvan nurkkaan viltin alle lukemaan. Rakastan sadepäivien vähän nuutunutta oloa, sitä ettei tarvitse raahata itseään ulos nauttimaan auringosta. Kun on märkää ja tarvitsisi kumpparit.

Kuhinaa yksinäisessä yössäni

Koneella soi että asfaltti polttaa, tuoksuu pyykinpesuaineelle ja juuri kaadettu tee höyryää. Nyt ikkunasta loistaa Penny Marktin valot, äsken pääskyset harjoittelivat kiljahdellen lentoaan kerrostalon kattojen yllä laskevan auringon punaa vasten. Vuosi on pakattu laatikoihin ja vasta nyt tajuan asuneeni mielettömässä suurkaupungissa. Joskus tulen tänne takaisin ja osaan silloin saksaa paremmin!

Berliini on hymyileviä ihmisiä, ruohoa ja puita, vierekkäin sodan runnoma ja karamellitalo, sekaisin kielet ja kulttuurit; tyylikkäitä, persoonallisia vaatteita, puistojen rauhaa ja katujen vilinää, autojen tööttäilyjä ja ryntäileviä pyöräilijöitä, epätasaisia katujen pintoja joita tallaavat miljoonat jalkaparit päivässä; taloja silmän kantamattomiin, kun seisoo tv-tornin huipulla, on kuin katselisi kaunista, värikästä muurahaispesää. Ollapa lintu lentämässä näiden kattojen yllä! Ehkä vielä jonain päivänä.. Haaveissa ja muistoissa koko ajan.

♥ ♥

Jokapäiväunelmia

Jos saisin valita..

.. nauttisin aamiaiseksi kroissanteja, hedelmiä ja vihreää teetä vehreällä parvekkeella auringon paisteessa sanomalehteä lukien
.. kävelisin mukulakivikaduilla kevyessä kesähameessa ja merkkikengissä
.. söisin lounaaksi hedelmäsalaattia
.. istuisin syysmyrskyn aikaan kahvilassa höyryävän kaakaomukillisen ääressä hyvää kirjaa lukien.

Nämä voisivat tapahtua Kreikassa, Espanjassa, Pariisissa, Tukholmassa, Berliinissä tai Prahassa.

It's

Vihreää teetä liian suuresta kupista, japanilaista poppia, Prince Diaries, appelsiineja, lohkeilleet kynsilakat, sadetta ikkunan toisella puolella. Huomenna kirpparille ja ehkä sisustuskauppoihin. Hiukset nutturalla sekaisin, mansikan tuoksu, kapea ranne. Olisi kiva istua kirjastossa lukemassa runoja tai hipsutella marmorilattialla Kreetalla.

Kevyttä liitoa

Ilmassa lentää hirmuisesti valkoisia haituvia tietyistä puista. Suloista seurata haituvien leikkiä puiden lehvästöissä, talojen katoilla, sinistä taivasta vasten.

Same blue sky

By Clara

Sekasorto

Mitä tulee kun nämä kaikki iskevät niin pukeutumis- kuin sisustustyylissäkin yhtä kovasti: polka dotsit ja kaikki suloinen hempeine väreineen, skandinaavinen luonnonläheinen ja pelkistetty tyyli, intialaiset värit, kimallus ja runsaus, musta-valkoisuus terästettynä kirkkaalla värillä tai nudella, peltilaatikot ja punoskorit, tropiikin ja meren ja aavikon inspiraatio.

=

Joku on eksyksissä tyylistään.

Hämyvärejä

Haluaisin jonnekin missä aamu-usva nousee pieneltä joelta suuresta, vehreästä kanjonista, taustalla lumihuippuiset vuoret. Hämyisen sininen taivaanranta ja aikaa itselle. Pois materialismista ja kiireestä.

Tyhjää

Aamut juoksee enkä saa mitään

aikaan.

Sadepäivänä

Kun voisi vain maata sotkuisella sängyllä,
kuunnella ikkunaa piiskaavaa sadetta,
seurata kattoon kiemurtelevaa suitsukkeen savuvanaa.

Ensi viikon palkasta ostan kalenterin.
Toivottavasti löydän oranssin.

Vaaleanpunaista

Tällainen kasvaa kotikatuni päässä, ihanaa kun kukkien haaleat ja pehmoiset terälehdet leijailevat ympärillä kun kävelee tuon alta. Nyt on vaaleanpunainen olo ja haluaisin kannettavan kasettisoittimen. Sadepisaroita rapisee ikkunalaudalle ja TSH on vieläkin kesken. Eikä minulla ole rahaa mutta olen silti onnellinen.

Aikaa

nauttia vaahtokylvystä auringon laskiessa horisonttiin ikkunan takana
ottaa kamera esille ja kävellä joen varressa auringon noustessa ja kullatessa maiseman
selata lehtiä aamiaispöydässä ilman kiirettä, inspiroituen
napata kirja käteen ja istahtaa aurinkoiselle parvekkeelle lukemaan
tai
käpertyä sängylle viltin alle teekupillinen kourassa, telkkarissa hömppäsarja.

Näin tahtoisin elää aina!

Elämän huumetta

Aina välillä haaveilen että jokin juttu imaisisi minut täysillä mukaansa. Lukisin tuhatsivuisen kirjan päivässä, kävisin juoksemassa viiden kilometrin lenkin päivittäin, tanssisin jytkeessä ja ihmismassassa kunnes jalat eivät kantaisi, eläisin päivän pelkällä vedellä.

Ei ehkä fiksua mutta se kuulostaa ekstaasimaiselta, helpolta kauniilta nuorelta lyhyttukkaiselta.

Teippaisin sanalappuja seinään ja unohtaisin kuitenkin.

Onpas kerran..

Meillä kotona leivottaisiin aina viikonloppuisin pullaa ja piirakoita ja sämpylöitä. Ikkunoissa olisi ohuet verhot ja vaaleanturkoosit karmit - ikkunalaudoilla yrttejä purkeissa ja purnukoissa. Pienestä eteisestä lähtisivät kapeat kierreportaat ja vessan pikkuisessa ikkunassa olisi pitsiverho. Iltaisin juotaisiin kaakaota ja löhöttäisiin koirien ja kanien kanssa räsymatolla rätisevän takan edessä pakkasen paukkuessa ulkona. Aamupala syötäisiin kesäisin ulkona rehottavassa puutarhassa hyttysverkon alla - päivät kuluisivat marjoja keräillen ja syöden, pikkuruisen, vaaleanturkoosin leikkimökin viileydessä nukkuen ja tontin reunalla virtaavan puron rantakivillä istuessa. Ja juotaisiin mansikkamehua omenapuun alla huterilla pikku tuoleilla.

Linnun lailla kevättaivaalla vaaleiden haituvaisten pilvien alla

Se sellainen fanityttö joka myhäilee onnessaan ja hymyilee kilpaa auringon kanssa. Se sellainen joka tukka takussa ja ryppyinen villatakki päällä kopistelee pitkin kaupungin kapeita kujia ja elää musiikissa. Se sellainen joka istuu kahvilan nurkassa tunnin, toisen, kolmannen, kunnes huomaa päivän kuluneen. Se sellainen joka makaa pistelevällä nurmikolla ja

kuulee vain musiikin.

Se sellainen joka kirjoittaa suloisen laulavasti ja pehmeästi ja venyy spagaatiin onnesta ja maalaa niin kauniisti.

Tunnen sellaisen ja kadehdin, ihailen, tahtoisin kertoa kuinka ihailenkaan.

World of Colours

Tämän neidin kevät on vaaleanpunainen, keltainen, harmaa ja oranssimustasininen!

T. Aiemmin harmaata ja vaaleanpunaista inhonnut.

Tavoitteita vuodelle 2009

1. oppia puhumaan & ymmärtämään saksaa paremmin, kartuttaa sanavarastoa
2. oppia lisää espanjaa..
3. (.. ja edes vähän tsekkiä)
4. oppia taas neulomaan edes jotenkin..
5. (ja ehkä virkkaamaankin)
6. saada pää polviin istuallaan
   
7. (ehkä myös jonkinlainen spagaatti)
8. pystyä seisomaan käsilläni
9. kuvata mielekkäämmin kuin aiemmin ja oppia käyttämään uutta kameraa
10. saada opiskelupaikka
11. painoksi 60 kg kesään mennessä
12. Heijastus (virtuaalitalli) VRL:n top 100 -listalla koko ajan
    

Kotikolo, olokolo

Jos nyt saisin valita, olisi kodissani valkoiset, upottavat sohvat, leveät kuluneet lankkulattiat ja vaaleansininen ovi kylppäriin. Leveillä ikkunalaudoilla korkeiden ikkunoiden edessä kasvaisi yrttejä patinoituneissa peltipurkeissa ja osittain romahtanut aita rehottavan pihan perällä olisi kesäisin vadelmapuskien peitossa.

Aamupalaksi poimisin marjoja omasta pihasta ja talvisin lukisin takan edessä Peppi Pitkätossua ja Ronja Ryövärintytärtä itse neulotuissa villasukissa. Aurinko paistaisi suoraan makuuhuoneen metallisängylle jota koristaisi kirjava, virkattu tilkkutäkki. Ikkunoissa olisi virkatut verhot.

Kotona tuoksuisi samalta kuin tädin kesämökillä lapsuudessa ja lattialaudat narisisivat, nurkat vinkuisivat tuulessa ja jauhot säilytettäisiin lasipurkeissa. Viikonloppuisin tupa täyttyisi tuoreen pullan ja ruisleivän tuoksusta.

Enää pitää opetella neulomaan, virkkaamaan ja leipomaan ja löytää se talo ja lasipurkit ja sinistä maalia.

Muut ja minä

Miksi on niin vaikeaa olla tyytyväinen siihen missä on ja mitä on? Miksi aina haikailee jotain muuta, johonkin muualle, joksikin muuksi?

Terapeuttisinta..

..

huudattaa Don Huonoja täysillä suoraan korviin

    juoda liikaa teetä

             hengittää pää täyteen huonetuoksua

uusi rannekoru ranteessa

                    puuduttavan shoppailupäivän jälkeen

          illan hämärryttyä.